Big boys party k-15

//multaki oisit kyl saanut luivan//

//No tuli tuossa vain Otomelta kysyttyä :3 //

//ei se mitään//

//Eli kyo tulee takaisin//

Yuuki

Yuuki tajusi misan juonen ja päätti pysyä mukana. "Voi ei minun täytyy kai antaa sinulle tekohengitystä ensitilassa" Yuuki sanoi alkaen lähentyä misan kanssa. Yuukin huulet koskettivat jo misan omia ja Yuuki suuteli tyttöä eläytyen tilanteeseen täysillä. Yuukin mielestä Misa oli söpö ja seksikäs ja vaikutti myös tällä hetkellä hieman känniseltä.

Kyo
Kyo nousi seisomaan kuultuaan huudon. se kuullosti hieman tyttömäiseltä mutta kyllä Kyo nyt pojan äänen erottaisi. Kyo päätti olla välittämättä asiasta ja istuutui alas. Pian pojan omaatuntoa alkoi häiritsemään pulassa oleva poika. niin vastenmieliseltä kuin se tuntuikin Kyo nousi ylös ja huusi äänen suuntaan. Perille päästyään Kyo näki erittäin kännisen pojan toisen pojan kimpussa. Poika saattoi olla jopa Kyon luokalla mutta kyokin oli ottanut sen verran alkomahoolia että muistikuva oli hämärä. Kyo käveli poikien luo ottaen Jonathania rinnuksista kiinni ja olemalla vakavan näköisenä. "Enkö minä kieltänyt sinua liikkumasta täällä näin myöhään" Kyo sanoi vakavana hieman pienikokoisemmalle pojalle. Ahdistelija päätti perääntyä. kun tämä oli poissa Kyo sanoi "Kannattee tulla tonne turvallisemmalle alueelle missä kaikki muut ovat". Osa porukoista oli jo vetäytynyt telttoihin jotka heiluivat. heilumisen syyn saattoi jo arvata.

//Saako zimsin yli hyppiä, kun on mennyt jo jonkin aikaa... En tiedä oikeastaan kuinka pitkään on mennyt, mutta on vähän tylsää kun ainut hahmo jumittaa jossakin pelissä...//

jos minä kysyisin zimsiltä tänään koulussa että millon aikoo vastata. Käykö Wonwoo?

//eikö tohon viestiin pitäis pistää kauta merkit?? ja ei se vaan kysynyt//

Paniikissa oleva poika tunsi tutun tunteen pyrkivän sinnikkäästi pintaan. Nyt ei todellakaan ollut hyvä hetki muuttua lokiksi! Jonathan yritti parhaansa mukaan hillitä muodonmuutosta, mutta tiesi ettei kykenisi vastustelemaan kovinkaan pitkään -hän kun ei vielä erityisen hyvin osannut hallita eläinmuotoaan. Jonathan säpsähti, kun hän tunsi toisen kylmän käden työntyvän paitansa alle ja nousevan pitkin selkäänsä. Pojalta pääsi epätoivoinen parkaisu, joka kuitenkin tukahtui humalaisen kämmeneen. Hän sulki silmänsä saaden pidettyä eläinmuotonsa juuri ja juuri aisoissa.

Joku tarttui pitkätukkaa rinnuksista, ja tämä avasi ihmeissään silmänsä. Toinen, tuntematon poika tuijotti tätä takaisin vakava ilme kasvoillaan. "Enkö minä kieltänyt sinua liikkumasta täällä näin myöhään", hän sanoi pienempikokoiselle. Jonathan ei hölmistykseltään ja helpottuneisuudeltaan saanut sanaa suustaan -hän katsoi vain kiitollisena tulijaa. Ahdistelija puolestaan oli jo irrottanut otteensa pitkätukasta, ja perääntynyt vähän matkaa kauemmas mutisten tulijalle jotakin anteeksipyynnön tapaista. Sitten humalainen kääntyi, ja katosi hetken päästä näkyvistä. "Kannattee tulla tonne turvallisemmalle alueelle missä kaikki muut ovat", toinen kehotti ahdistelijan lähdettyä. Jonathan loi mustien silmiensä katseen kohti teltta-aluetta ei niinkään varmana oliko siellä sittenkään turvallisempaa. Väki siellä kun näytti olevan melko lailla mitä erilaisimmissa aineissa. Poika vilkaisi myös joitakin telttoja, joiden heilumisen syytä ei kuitenkaan tiennyt. Jostakin kummallisesta syystä valkohiuksinen kuitenkin nyökkäsi myöntävästi. Sitten hän kumartui poimimaan piirroksiaan maasta. Saatuaan kaikki kokoon ja kansionsa väliin, poika lähti toisen kanssa kohti telttoja. "Kiitos kun autoit", Jonathan sanoi arasti hymyillen pidemmälle. Hän ei edes halunnut kuvitella mitä olisi tapahtunut, jos toinen ei olisi tullut väliin.

//Lyhyttä taas tulee... Ja anteeksi autohitti, Otome!//

//ei mitään//

Kyo
Kyo lähti kävelemään pojan seurassa aukiolle. Kyo kuuli kuinka poika kiitti tätä pelastamisesta. Tähän Kyo vastasi "Nou problemo" Kun he olivat päässeet aukiolle. Kyo kääntyi poikaa kohden nostaen kätensä kättelyä varten. "Mun nimi on Kyo Nakamura" Kyo esittäytyi pitkähiuksiselle. Kyo istahti. tätä ärsytti se että noriko oli kadonnut parkkipaikoille ja viipynyt siellä jo tovin. Poika nappasi vieressään olevan oluttölkin ja joi sen kulauksella tyhjäksi. Poika käveli pöydän luokse otti oluen ja ojensi sitä Jonathanille sanoen "Täällä on turha olla selvin päin".

//mulla tuli hirveen lyhyt sori kauheesti -.-''//

((tiedän että on tyhmää ottaa hahmo pois kesken pelin mutta tämä peli ei inspaa kyolla enään joten otan pojan pois))

//Kääk, Otome! D : Mitä mä ja Jonathan nyt oikein tehdään!? //

//Heissan, liityn taas joukon jatkoksi //

Noriko puuskutti, ja pysähtyi nojaten kädet polviinsa. Neidon kasvoilla oli hetken tuskainen ilme ja tämä vaikeroi, pidellen kasvojensa vasenta puolta. Sitten Noriko puristi hampaansa yhteen ja kiisi juoksuun kohti metsäaukiota.

-------

Tämä saapui oman nuotionsa luokse, ja huohotti hetkisen. Kyo ei ollut enää paikalla, mutta kenties, kenties tämä tulisi takaisin vielä. Noriko kaipasi jotakuta kuuntelemaan, ihan ketä vain, mitä hänelle oli tapahtunut. Neidon kasvojen vasemmanpuoleinen kulma oli auki, ja siitä valunut veri oli tippunut tämän kasvojen sivua punaiseksi juovaksi. Noriko kompasteli bonginsa luokse, latasi sen ja sytytti; hän todellakin tarvitsi jotain rauhoittavaa nyt. Noriko oli tavannut Keyn, pojan, jonka kanssa oli riidellyt aiemmin. Noriko oli menettänyt lastin, jota oli mennyt hakemaan, ja kaikki vain sen vuoksi että Key oli alkanut draamakuningattareksi. Lastin tuoja luuli sen olevan kyttien ansa, ja lipesi paikalta. Noriko kaiveli hetkisen laukkuaan ja poimi sieltä peilin sekä meikkipussin; ehostettuaan itsensä tämä harjasi hiuksensa ja kuivasi kulmasta tulleen veren nenäliinaan, jottei se näyttäisi niin pahalta. Neito veti bongista taas, ja tunsi rauhoittavan, hilpeän olotilan valtaavan hänet. Nyt pitäisi vain odottaa, että sopivan hyvännäköinen jätkä saapuisi.

Noriko katseli ihmisiä aukion reunoilla ja keskellä, näki muutaman pantavan näköisen mutta jätti lähestymisyrikset muille.
Musiikki, jonka hän oli aukiolle järjestänyt, alkoi muuttua psykedeelisemmäksi, ja Noriko naureskeli hyvälle olotilalleen.. silti odottaen.

//Noriko on siis jäänyt paitsi ilmeisesti kaikesta, että ottakaa tyttö mukaan K-15 peliä luvassa Norikon seurassa! ;D//

Misa suuteli Yuukia takaisin, kunnes torkäsi hänet ylös ja sanoi ''on pa täällä kuuma'' ja alkoi riisua paitaansa pois.
kun hä oli pelkissä rinta liiveissä hän sanoi'' voitko yuugi tuoda vähän juotavaa'' ja yskäisi kuvan yskäsyn.

//sori lyhyetä viestistä ja muuten käykö otome ja nemofilia että yuugille ja norikolle tulee jotain myö ja syttyy kolmio traama misasta, yuukista ja norikosta? ja loppuen lopuksi tulee ryhmä seksiä.''

Kuulostaa tarpeeksi kierolta minun mielikuvitukselleni, ja eihän se yö vielä siihen lopu.. Khehheh. Odottakaamme siis Otomen mielipidettä.//

"Onnistuu onnistuu khehehee >BD "

//Pahoittelen jos ei ole minun vuoroni, menin nääs vähän sekaisin... D : //

"Nou problemo", Jonathanin vierellä kävelevä poika kuittasi rennosti toisen kiitokseen, ja pelastetun arka hymy leveni hiukan. Samassa kaksikko olikin jo aukiolla, joka alun alkaenkin oli ollut aivan lähellä. Nyt toinen kääntyi tummasilmäistä kohti, ja ojensi kättään. Tämä kohtelias ele oli Jonathanille enemmän kuin tuttu, mutta silti hän oli hieman hämmentynyt. Hän oli nimittäin olettanut toisen ennemminkin kumartavan pienesti kuin kättelevän. Poika ei kuitenkaan jäänyt vaivaamaan päätään tällä pikkuseikalla, sillä oli kyllä aiemminkin nähnyt tällä tavoin tervehdittävän myös äitinsä kotimaassa. Niinpä John tarttui toisen käteen. "Mun nimi on Kyo Nakamura", toinen esittäytyi. "Jonathan Kiwamura", pitkätukkakin kertoi nimensä. Tämän jälkeen Kyoksi esittäytynyt poika istahti maahan. Jonathan tunsi olonsa tyhmäksi seistä töröttäessään yksin, ja istuutui toisen viereen edessään olevaa sytyttämätöntä nuotiota tyhjin silmin tuijottaen. Pian valkohiuksinen vilkaisi toista, jonka kasvoilla oli jokseenkin ärsyyntynyt ilme. Poikaa huoletti että toisen kiukku johtui hänestä. Vielä enemmän pitkätukka pelästyi toisen noustessa ja kävellessä pöydän luo. Kyo tuli kuitenkin takaisin, ja ojensi olut tölkkiä uudelle tuttavalleen. "Täällä on turha olla selvin päin", tämä sanoi saatteeksi. Jonathan pudisti päätään. Päihteisiin hän ei sekaantuisi vaikka maksettaisiin.

Äkkiä Kyo lähti pois sanaakaan sanomatta. Pitkätukka katsoi hetken toisen perään mustat silmät suurina yllätyksestä. Hän jäi kuitenkin vain istumaan aloilleen tietämättä mitä tehdä. Asuntoloiden ovet olivat jo menneet kiinni, eikä pojalla näinollen ollut muutakaan paikkaa minne mennä. Hän kääntyi jälleen kohti sytyttämätöntä nuotiota. Siinä valkotukkainen istui, ja aika kului verkkaisesti.

Pian paikalle juoksi tyttö, jonka toisesta kulmasta valui tummanpunainen verinoro. Jotenkin Johnille tuli olo ettei hän olisi saanut katsoa, minkä vuoksi käänsi päänsä poispäin. Hetken päästä poika kuitenkin nousi, ja käveli jo itsensä ehostaneen vaaleanpunatukan luokse. Toinen näytti jo selvästi pirteämmältä, luultavasti jonkin epämääräisen aineen nauttimisen vuoksi. "Anteeksi, voitko kertoa onko täällä yhtään vapaata telttaa? En nimittäin erityisesti välittäisi nukkua taivasalla...", Jonathan kysyi kohteliaasti, ja jäi odottamaan tytön vastausta.

//En tunne tarpeelliseksi tässä mitään erityistä järjestystä pitää, kunhan ei mene sellaiseksi että kaksi henkilöä roolaavat monta viestiä peräkkäin //

Noriko kohotti violetinsinisten, lumoavien silmiensä katseen kohti hyvin vaaleaihoista, valkohiuksista poikaa. Norikon silmät pyöristyivät hämmästyksestä, ja tämän suu raottui, kun Noriko kohtasi tämän unelmiensa ulkonäöllisen jumalan.
- Mmm, istu vaan tähän viereeni.. Neuvon sinulle mukavan teltan, kunhan haluat nukkumaan.
Noriko oli vieläkin hämmästynyt, ja tämä näkyi hänen vartalonsa asennossa, joka taas sai hänet näyttämään hauraalta ja ehkä jopa neitseelliseltä, mitä neito ei enää ollut. Tyttö heilautti pinkit hiuksensa pään toiselle sivulle ja hymyili säteilevästi vaalealle pojalle, joka sai neidon sydämen läpättämään ja kehon kiihtymään. Noriko päätti olla mahdollisimman rehellinen, silti viettelevä. Neito havaitsi pojassa jotain erikoista, ujoutta, mutta myös jotain muuta.
- Nimeni on Noriko.. Entä sinun? Kerro jos tarvitset jotain, ihan mitä vain.. Vastustatko tiettyä orgaanista rentoutusainetta?
Noriko virnisti hieman ujosti, ja vilkaisi poikaa kulmiensa alta. Poika vaikutti mukavalta, ja oli tarpeeksi vanha ainakin. Norikon mustan topin toinen olkain oli hajonnut, ja kulma alkoi taas vuotaa. Neito huokaisi ja paineli kulmaansa nenäliinalla tyrehdyttääkseen vuodon. Noriko vilkaisi poikaa.
- Päässä olevat haavat vuotavat aina paljon.. Eli älä pelästy, neito sanoi hymyillen.
Neito päätti, ettei kertoisi Keystä, ellei poika itse kysyisi mitä oli käynyt. Olisihan se imartelevaa.. se osoittaisi että poika olisi edes hieman kiinnostunut hänestä. Tai sitten haluaisi vain puheenaiheita. Noriko siirtyi niin, että istui polviensa päällä, nosti bonginsa syliinsä ja imaisi siitä taas, laski sen takaisin paikalleen kunnioittavasti, olihan se tuotu jopa Brasiliasta asti. Norikosta tuntui, että oli turha tyrkyttää pojalle mitään; tämä ilmoittaisi kyllä, jos haluaisi kokeilla tätä kasvikunnasta peräisin olevaa ainetta, johon ei edes jäänyt koukkuun. Neito osaisi pitää vaikka luennon aineen hyvistä puolista, ja huonoja puolia oli hyvin vähän.

Noriko hymyili taas säteilevästi ja heitti muutaman puun nuotioon, ilta alkoi pimetä. Noriko avasi itselleen juoman ja joi siitä puolet yhdella kulauksella. Sitten neito vilkaisi nolona poikaan.
- Kamala jano, kun Key kävi min... Siis, tämä nuotio kuivattaa kurkkuani.
Noriko irvisti poispäin pojasta. Olikin tullut lipsautettua, poikahan saattaisi tietää, kuka Key oli. Kamala rähinöitsijä, joka luuli omistavansa maailman.. Hän oli ollut suorastaan Norikon orja, palvonut häntä, kunnes oli tajunnut ettei Norikolta heruisi ihan kelle vaan. Neito hymyili kireästi pojalle ja pahoitteli vielä sekoilevia sanojaan.

Silti neito toivoi, että saisi tavata Kyon vielä, vaikka vaikutti todennäköiseltä, ettei tämä palaisi.

Toinen kohotti kauniiden, harvinaisen väristen silmiensä katseen kysymyksen esittäneeseen poikaan. Tytön huulet raottuivat hieman hänen katsoessaan ylöspäin kohti pitkätukkaa. Sitten tämä vastasi: "Mmm, istu vaan tähän viereeni.. Neuvon sinulle mukavan teltan, kunhan haluat nukkumaan." Jos tämän ruumiin asentoa tarkkaili, näytti pinkkitukkainen herkältä ja kokemattomalta. Se kuitenkin hieman riiteli auenneen kulman ja kiireellisen saapumisen kanssa. Jonathan ei kuitenkaan miettinyt asiaa sen enempää, vaan vastasi toisen väläyttämään hymyyn istuutuen samalla alas. "Nimeni on Noriko... Entä sinun? Kerro jos tarvitset jotain, ihan mitä vain... Vastustatko tiettyä orgaanista rentoutusainetta?", puheli tyttö jopa ujoon sävyyn, ja vilkaisi valkotukkaa kulmiensa alta. "Jonathan", poika esittäytyi myös, ja sen jälkeen kumarsi hieman kohteliaasti. Hän meinasi jatkaa kysymällä mitä toinen tarkoitti 'orgaanisella rentoutusaineella', mutta ennenkuin pitkätukka ehti edes avata suutaan uudestaan, alkoi tytön haava jälleen vuotaa. Toinen huokaisi syvään, ja alkoi tyrehdyttää verenvuotoa nenäliinalla. Samalla Norikoksi esittäytynyt nuori vilkaisi Johnia, joka puolestaan katseli huolestuneena takaisin. "Päässä olevat haavat vuotavat aina paljon... Eli älä pelästy", neito hymyili. Kyllähän poika sen tiesi. Hän olikin lähinnä huolissaan siitä, kuka tuon haavan oli aiheuttanut. Oli helppo päätellä, että se oli ollut ihminen -sen näköisenä oli Noriko aukiolle saapunut. Jonkin aikaa Jonathan oli hiljaa tietämättä pitäisikö hänen kysyä mikä haavan aiheutti. Lopulta poika päätti, ettei nyt ainakaan ollut hyvä aika, ja jäi vaiti tuijottamaan polttopuita nuoleviin liekkeihin.

Hetken päästä Noriko lisäsi hiipuvaan nuotioon pari puuta. Metsässä oli jo melko pimeää. Jonathan katseli yhä nuotioon, mutta kuuli tytön avaavan jonkin tölkin, ja kulauttavan siitä suunnilleen puolet. "Kamala jano, kun Key kävi min... Siis, tämä nuotio kuivattaa kurkkuani", tyttö möläytti. Nyt pitkätukka käänsi päänsä toista kohti, ja päätti että nyt olisi sopiva aika kysyä. "Miksi hän sinua löi?", John esitti kysymyksensä huolestuneen oloisesti.

//Lyhyttä pukkaa... //

Noriko huomasi, että poika oli suht hiljainen heppu, muttei pistänyt sitä pahakseen. Neito koetti rentoutua ja unohtaa parkkipaikan tapahtumat, mutta välillä tuntui, kuin maailma olisi vieläkin pyörinyt ympyrää.. Möläytettyään asioiden oikean laidan tyttö puri huultaan.
- Minä ja suunnattoman suuri suuni.. Siis.. No, Key sanoi minulle tänään aikaisemmin.. Että jos vaikka antaisin joskus niin tämä tekisi mielellään minulle pikku palveluksia, ja että hän ei ole orja.. Kyllähän mä se tiesin, mut Key ei oo koskaan ennen vaatinut multa mitään.. sellasta. Jos mun isoveli ei olis ollu täällä.. Ni ois varmaa käyny jotain.. Pahempaa kuin tämä, neito sanoi osoittaen auennutta kulmaansa ja mustuvaa silmäänsä.
- Hän löi minua, ja olisi jatkanut ellen olisi pannut juoksuksi..

Noriko tuijotteli nuotioon ja huokaisi syvään, veti sitten kasvoilleen iloisemman ilmeen ja latasi bonginsa uudestaan. sytytti ja imaisi. Pian neidolla olisikin parempi olo. Rento olo. Vaikka.. Toivoisi tämä ehkä jotain intiimimpääkin täksi illaksi, tottakai, sehän kuuluu bileisiin. Neito ei tiennyt, että tämän halu kokea kaikki oli vain tapa ilmaista syvempää halua, olla rakastettu ja rakastaa. Hänen rakkaudenkaipuutaan. Noriko nimittäin ei siihen uskoisi ennenkuin itse kokisi.

//Tämä taisi olla lyhempi Nyt muut kanssa peliin mukaan //

//Samaa mieltä NemoFilian kanssa. Muutkin pelaamaan, ettei mene vaan meidän väliseksi ropettamiseksi :3//

Yuuki tunsi misan huulet omillansa ja suuteli takaisin kiihkeästi. Pian misa alkoi riisua paitaansa. Kun tyttö vetänyt paidan pois vetaisi yuukikin oman t-paitansa pois. Yuuki kuuli Misan pyynnön ja päätti suostua. Poika meni ulos teltasta ja lähti kävelemään juomia täynä olevaan pöytään. Matkalla pöydälle Yuuki näki myös Norikon joka oli löytänyt miesseuraa. Norikon kulma näytti olevan auki mutta Yuuki ei välittänyt siitä vaan haki kokonaisen pullollisen jotain vahvempaa viinaa. Poika päätti polttaa yhden sätkän ennen telttaan menoa.

Yuuki tumppasi tupakan huolellisesti ja käveli teltalle pullo kädessään. Kun poika oli päässyt telttaan tämä laski sen alas ja aukaisi sen. Yuuki painoi huulensa tytön huulia vasten ja suuteli tätä ennen kuin ojensi pulloa tälle.

//lyhyttä jälleen -.-'' //

"Minä ja suunnattoman suuri suuni... Siis... No, Key sanoi minulle tänään aikaisemmin... Että jos vaikka antaisin joskus niin tämä tekisi mielellään minulle pikku palveluksia, ja että hän ei ole orja... Kyllähän mä se tiesin, mut Key ei oo koskaan ennen vaatinut multa mitään... sellasta. Jos mun isoveli ei olis ollu täällä... Ni ois varmaa käyny jotain... Pahempaa kuin tämä", tyttö selitti huultaan purren, ja osoitti auennutta kulmaansa. Myös sen puoleinen silmä oli hiljalleen mustumassa. "Hän löi minua, ja olisi jatkanut ellen olisi pannut juoksuksi...", Noriko jatkoi, ja poika tämän vieressä kuunteli hiljaa.

Pinkkitukka tuijotti hetken räiskyvään nuotioon. Syvään huokaistuaan tämä taikoi kasvoilleen iloisemman ilmeen, ja latasi bonginsa uudelleen. Pitkätukka katseli kuinka tämä sytytti sen, ja imaisi syvään. Äkkiä poika muisti jotain, ja alkoi kaivaa taskuaan. Sieltä valkohiuksinen veti esiin laastarin, ja ojensi tytölle. "Kannattaa laittaa haavalle tämä", hän sanoi saatteeksi, ja hymyili ystävällisesti. "Sinun ei kylläkään kannattaisi hankkia itseäsi kovin pilveen -voi nimittäin käydä aika ikävästi", poika huomautti. "Huomasin sen itsekin juuri vähän aikaa sitten...", Jonathan lisäsi hieman epäselvästi mutisten.


//Kamalan lyhyt! D : //

Neito laski bongin sivulleen ja ojensi kätensä kohti laastaria. Kuullessaan pojan hiljaisen lausahduksen Noriko kohotti kulmiaan ja tarttui laastarin reunaan, asetti sen kulmansa päälle ja repäisi tarrat siitä irti, asetteli sen paikoilleen. Neito sulki silmänsä hetkeksi ja hipaisi sitten poajn kättä varoen.
- Mitä sinä puhut?.. Haluaisitko kertoa minulle, mitä tarkoitat?
Norikon kulmat kohosivat ja tämä näytti hetken siltä, kuin voisi purskahtaa itkuun. Neidon violetinsiniset silmät olivat miltei punertavansävyiset nuotion kajossa, ja tämä nojasi käsivartensa polviin. Tämä heitti tuleen muutaman puun lisää ja huokaisi hiljaa, odottaen pojan vastausta, ja joi juomansa loppuun yhdellä kulauksella. Noriko vilkaisi aukiolle ja ympärilleen, ihmisiä tanssi ja riehui, nauroi ja taisipa muutama leikkimielisesti tapellakin. Tietysti teltat olivat täynnä pareja, joko yhden illan romansseja tai sitten pitempiaikaisia kumppanuksia.

Iltataivas hämärtyi tumman violetiksi, ja ensimmäiset, rohkeimmat tähdet vilkuttelivat jo valojaan. Kuu ei nousisi tänä yönä, oli uudenkuun aika. Noriko oli valinnut tämän yön tarkoituksella, jotta juhlivat oppilaat saisivat mahdollisimman paljon rauhaa. Noriko sulki silmänsä ja veti keuhkoihinsa nuotion savun kyllästämää raikasta yöilmaa, joka maistui kielellä kirpeältä ja samaan aikaan poltti että viilensi neidon keuhkoja. Tämä hymyili heikosti ja avasi violetinsiniset silmänsä katsoakseen hopeista poikaa silmiin. Pehmeällä äänellä neito lausui:
- Haluaisitko nyt kertoa minulle, mitä tarkoitit?
Heikko hymy nousi tämän kasvoille ja sai nuotion aiheuttamat varjot leikkimään hänen sileällä ihollaan, kuin nekin olisivat odottaneet vastausta.

//Sitten muutekin roolia kehiin.. Rohkeasti vaan //

Meinaakos tänne vastailla ketään? O.ô//

toivoisin että zimi vastais kohta**