Pääsiäistanssiaiset

[[ Ookkei, tässä siis nämä Pääsiäistanssiaiset. : )) Järjestys on ilmoittautumistopicin mukaan seuraava: Minä, Otome, Wonwoo, Vloek. Ja kun Otomella on kolme hahmoa, tunge ne joko samaan viestiin tai jaa yksittäisiksi kappaleiksi. : D Miten vain parhaaksi näet. ]]

Shizuka

Ei. Ei. Ei näin. En halunnut mennä sinne. En halunnut tunkea täpötäyteen saliin, täynnä niitä. Tuurillani joutuisin tanssimaankin niiden kanssa. Ai mitä tarkoitan 'niillä'? No poikia tietysti. Maailman ihanin asia, mutta samaan aikaan hyvin pelottava. Itseasiassa liiankin pelottava. Viimeviikolla olin juossut yhtä yksilöä karkuun ainakin kymmenen minuutin ajan. Päivän lopuksi yksi ystäväni tuli luokseni, ja kertoi että poika oli yrittänyt antaa minulle pudonneen kännykkäni.
Miten maailmassa voi olla edes näin typerä ihminen? Tai en luokittelisi tätä typeryydeksi. Ylitsepääsemättömäksi peloksi, ehkä. Jos sitäkään. Se oli minulla nykyisin jo elämäntapa, jos tarkkoja ollaan. Pakene poikia, pakene maailman tappiin asti äläkä katso taaksesi. Sitä oli minun, Miyahara Shizukan, elämä. Pähkinänkuoressa.

Olin päättänyt tulla näihin tanssiaisiin ainoastaan yhden syyn takia; mekkoni. Laadusta näki, ettei se ollut halvimmasta päästä -äitini oli lähettänyt sen jo kuukausia sitten, aivan innoissaan. Miten voisin kieltäytyä tanssiaisista, jos äitini jo kulutti valtavia summia asuuni? Sitä sietäisi yrittää. Vaan koska olen yleensä hyvätapainen, ei moinen ajatus tullut edes mieleeni. Joutuisin kohtaamaan poikia, sitä ei voinut välttää. Ehkä onnistuisin silti livahtamaan pakoon näkösältä.
Mekkoni on musta, polvien yläpuolelle laskeutuva halterneck. Niskan taakse sidotut narut laskeutuvat melko pitkälle selkääni, mutta en ehtinyt lyhentää niitä. Vyötäröäni on korostamassa punainen vyö, äitini maun tuntien ylisuuren rusetin kera. Vaan tarkemmin ajatellen se ei ole yhtään niin silmiinpistävä, mitä voisi olettaa. Se sointuu mukavasti punaisiin hiuksiini. Pakko kai sanoa, että ei äidiltä värisilmää puutu vaatemaunsa takia.
Kampaus oli täysin sama, minkä olin aamullakin kiireessä vääntänyt. Sekainen nuttura -tai jotain siihen suuntaan. Lisäsin vain hiukan meikkiä, en tarvinnut juuri enempää. Sipaisin vain enää pienet polkadot -korkokenkäni jalkoihini ja jätin asuntoni. Luktisin oven, sujautin avaimet pieneen käsilaukkuun ja kävelin rauhallisesti portaat alas pihamaalle. Tai en oikeastaan ollut rauhallinen. Sydämeni takoi enemmän kuin koskaan, jännittyneenä tulevasta. Tämä oli ensi kertani Ikiyugon Pääsiäistanssiaisissa, ja olin kuullut niiden olevan melko muodollinen tapahtuma. Onneksi asuni sentään oli koodin mukainen. Kävelin pihan halki, saapuen liikuntasalille -tässä tapauksessa juhlasaliin. Sitä oli koristeltu myös ulkoakin päin. Astuin pienet portaat ylös ja avasin suuren, kaksikahvaisen oven. Livahdin sisään.

Katsoin ihmeissäni ympärilleni. Nurkassa soitti jokin bändi, tai ainakin kokoonpano näytti siltä. Bändiksi sitä tuskin voisi sanoa, koska musiikki oli kaunista ja viuluntäytteistä. Juhla oli ollut käynnissä vasta viitisen minuutia, mutta salin reunoille oli jo kerääntynyt paljon ihmisiä. Kaikilla siistit, kauniit vaatteet yllään. Huomasin parin henkilön tuijottavan minua. Kasvoilleni levisi nolostuksesta pieni puna, jonka seurauksena säntäsin melko epänaisellisesti pois oviaukolta. Samalla vilkaisin tanssiparkettia; se ammotti tyhjyyttään. Ehkä ihmiset tulivat näihin 'tanssiaisiin' vain muodon vuoksi, ken tietää.

Kyo oli vihdoin päässyt sisään liikuntasaliin tai hienommin sanottuna juhlasaliin. Poika oli ottanut jo muutaman lasillisen boolia, alkoholitonta sellaista tietenkin. eihän juhlissa tarjottaisi väkijuomia. Poika oli ottanut mukaansa taskumatillisen viiniä ja tupakka-askin. Huumeita poika ei ollut käyttänyt sitten norikon bileitten jälkeen eikä silloinkaan paljoa. Kyo käveli salissa etsien itselleen sopivaa partneria tanssilattialle. Upeita naaraita näkyi joka puolella mutta yksikään ei miellyttänyt susipoikaa. Kyo toivoi että kukaan ei ärsyttäisi poikaa jota ärsytti rinnassa olevat punaiset palovammat. Jos joku vielä ärsyttäisi poikaa olisi satavarmaa että tämä kokisi muodonmuutoksen. Kyo käveli jo kolmatta kertaa juomapöydän ääreen etsien sopivaa tilaisuutta lisätä booliin hieman väkevämpää juomaa. Kyon suunnitelma oli että kun kaikki joisivat viinalla terästettyä juhlajuomaa olisi myös pikkuhuppelissa olevia tyttöjä helpompi iskeä.

//anteeksi lyhyisyys. yritän keksiä ens kerralla enemmän -.-''//

Jonathan istuskeli yksin juhlatilaksi muutetun liikuntasalin seinustalla olevalla penkillä. Hän piteli kalvakoissa käsissään täyttä boolilasia, josta hän ei ollut maistanutkaan. Poika ei oikeastaan edes tiennyt miksi hänellä se oli. Eräs yli-innokas tarjoilijahenkilö oli vain törkännyt lasin hänelle suostumatta kuuntelemaan vastalauseita. Siinä John siis istui -jotenkin orvon ja eksyneen oloisena. Hänellä oli päällään musta puvuntakki, kuten pukukoodi velvoitti. Pitkät valkeat hiukset oli laitettu pienelle nutturantapaiselle takaraivon päälle. Itseasiassa kampaus näytti melko hyvältä, vaikkei sitä kuvailun perusteella oikein uskoisikaan.

Sisälle astui punatukkainen tyttö kauniissa mekossaan. Monet (enimmäkseen poikien) katseet kiinnittyivät tulijaan välittömästi. Vaan ei Jonathanin, joka oli uppoutunut niin syvälle ajatuksiinsa, ettei huomannutkaan koko asiaa. Hän oli apealla tuulella, ja sen näki oikein hyvin myös ulospäin. Tuntui kuin kokonainen synkkyyden pilvi olisi roikkunut tämän yläpuolella. Moni asia oli painanut pojan mieltä sen metsässä vietetyn yön jälkeen, mutta hänellä ei ollut ketään joille niistä puhua. Jonathan kuunteli sivukorvalla pienen orkesterin kaunista soittoa. Kukaan ei kuitenkaan ollut uskaltautunut tanssimaan. No, luultavasti oli vielä niin aikainen ilta, ettei kukaan ollut löytänyt tanssipartneria. Ja vaikka olikin, niin ei yksikään pareista halunnut olla ensimmäinen joka menisi tanssimaan. Ilmeisesti huomionkipeitä ihmisiä ei tähänmennessä ollut vielä saapunut. Pitkätukka oli hieman herännyt mietteistään, ja antoi tyhjän katseensa kiertää ympäri suurta tilaa. Äkkiä mustat silmät huomasivat tutun hahmon: Kyon! John säpsähti tämän odottamattoman jälleennäkemisen seurauksena, ja jähmettyi sijoilleen. Poika ei uskaltanut mennä juttelemaan, mutta toivoi että toinenkin huomaisi hänet. Hetken aikaa valkotukkainen odotti, mutta huokaisi sitten syvään ja lyötynä. Kyo näytti bongailevan vain söpöjä tyttöjä. Jonathan tuijotti hetken booliinsa, ja kulautti sitten kaiken kurkustaan alas.

//Lyhyttä vaan tulee täältäkin... D : //

Raac Migogi

"Argh... Miksi juuri tänään..?" Pienikokoinen tyttö manasi mielessään. Viimehetken hiuksien sukiminen ja tyttö olisi valmis astumaan liikunta saliin. Tai no... Juhlasaliksihan ne sitä kutsuivat, kun se oli kerran koristeltu ja kaikkea. Tytön, Raac Migogin mielestä moinen ylistäminen oli turhaa...
Raac avasi oven rohkeasti. Valoja oli himmennetty hiukan. Kuitenkin tytön juhlallisempi olemus poikkesi paljolti normaalista. Yleensä Raacin päällä näki farkut, hupparin, perus topin ja capin... Mutta ei nyt. Tällähetkellä Raacin päällä näki kuitenkin jotain täysin odottamatonta: Tummanvioletti mekko! Korsettimallia. Raacin muodot näkyivät siinä täydellisesti. Mekko korosti Raacin jo valmiiksi suurehkoja rintoja ja korsettivartalomainen muoto näkyi selvästi. Asustus kuitenkin häiritsi tyttöä... Se oli liian avonainen.

Raac kuitenkin antoi asian olla vaivaamatta... Tyttö suuntasi naposteltavien ohitse istumaan penkeille ja vilkuili ympärilleen.. Vielä vaikutti hiljaiselta.

Kipitin pienin ja hätäisin askelein seinänvierustaa pitkin. Näin sivusilmälläni, miten muutama oppilas tuijotti minua yhä. Käänsin pääni nopeasti pois siitä suunnasta, täysin tietoisena siitä miksi he minua vilkuilivat. Ei se johtunut siitä, että olisin jotenkin nätimpi kuin muut -miten naurettava ajatus. Se johtui siitä, että moni oppilas tiesi minun olevan outo. He tiesivät, että pelkäsin poikia ja miehiä. He tiesivät, että olin tällä hetkellä täysin pois omasta elementistäni.
Minua ei ole oikeastaan koskaan kiusattu pelkoni takia; ainakaan en ole nähnyt asiaa siltä kantilta. Minuun on kohdistunut enemmänkin hyväntahtoista kiusoittelua -ehkä pari kertaa minulle on aika ilkeästi lohkaistu. Useimmat antavat minulle sääliään, vaikka en edes halua sitä. Olen jo iso tyttö, osaan kyllä pitää huolen itsestäni. Kyllä tämä pelkokin tästä joskus loppuu... toivottavasti? Pfft, en edes itse usko omiin sanoihini.

Jatkoin matkaani seinänvierustan vierellä. Välttelin juhlapoppoon keskelle joutumista, sillä en ehkä pääsisi sieltä ikinä pois. Ja näin täydessä paikassa törmäisin varmasti muutamaan poikaan; sitä en halunnut. Katseeni harhaili tanssilattialle. Sillä välin kun minä tuskailin täällä seinän lähettyvillä, oli parketille lipunut melko näyttävä pari. Tyttö oli kaunis. Kauniimpi kuin minä. Poika oli älyttömän komea. Yhtä komea kuin pojat japanilaisissa poikabändeissä. He muodostivat täydellisen -en liioittele -täydellisen kokonaisuuden; molemmat osasivat tanssia. He valssasivat niin vaivattomasti, että näytti siltä kuin he olisivat tehneet niin koko ikänsä.
Olin kateellinen. En häpeä tunnustaa sitä. Miten en voisi olla kateellinen, kun näkökentäni täyttää täydellisyyttä tihkuva valiopari? Itse en ollut edes koskaan tanssinut. Tai no, parin sekunnin verran ala- asteella. Olin silloin Amerikassa. Opettaja oli suoraan sanottuna pakottanut minut hyväksymään pojan käden, ja me otimme muutaman tanssiaskeleen -olin heti sen jälkeen rynnännyt ulos luokasta niin teatraalisesti kuin yleensäkin. Joten rehellisesti sanottuna; en osaa tanssia. Silti tulin tanssiaisiin. Hölmöä? Ei! Tulin vain mekon takia!

Pysähdyin erääseen nurkkaukseen, joka sijaitsi lähellä penkkejä. Ne olivat muuten tyhjillään, mutta siellä istui hyvin nätti tyttö. Olin tainnut nähdä hänet joskus aiemminkin, ainakin vilaukselta. Tosin silloin hänellä ei varmaankaan ollut noin kaunista mekkoa päällään. Se sopi hänelle, ja voin vilpittömästi sanoa, että hän näytti lähes yhtä kauniilta kuin parketilla tanssahteleva primadonna. Hivuttauduin hyvin varovasti lähemmäksi, hiipien penkkien taakse. Kohotin käteni penkkien selkänojalle ja kurkistin takaa melko pelokkaasti. Ennen kuin voisin istua, minun tuli ottaa selvää ainakin yhdestä, hyvin tärkeästä asiasta.
"Excuse me... voiko tähän istua? Tai siis -et kai odota mitään poikaseuraa? Olen pakoilemassa." Kysyin hiljaa, mutta tarpeeksi kuultavasti. Jos tyttö odotti kenties kavaljeeriaan, minun tulisi lähteä. Miten vaikeaa oli löytää täysin pojaton paikka tanssiaisissa? Ei minun edes tarvinnut kysyä itseltäni. Tiesin vastauksen; hyvin vaikeaa. Vaan ehkä tämä penkkirivistö tärppäisi. Tyttökin näytti mukavalta.

Kyo käveli liikuntasalissa boolilasi kädessään mietiskellen. Kyo haluaisi päästä lähiaikoina tanssilattialle mtta odotti kuitenkin sopivaa paria. ympärillä pörräili jos minkälaista porukkaa jonka joukosta tunnisti helposti muutamia yhteisöjä: 'tuolla on nörtit tuolla hopparit ja tuolla gootit' poika ajatteli miettien. Juhlissa oli näkynyt muutama tuttukin mutta näiden kanssa poika ei nyt ollut jaksanut alkaa jutella. Juhlissa oli tylsää. joten kyo päätti kävellä hetkiseksi ulos polttamaan yhden tupakan.

poika alkoi kaivaa askiaan jo ovella mutta juuri silloin matematiikan maikka ilmestyi. tämä hyvitti poikaa kovasti. Opettaja sanoi "Nakamura Kiyoshi.. montako kertaa olen sanonut että koulussa ei polteta". 'ja jäkä jäkä jäkä' poika ajtteli opettajan paasaamisesta. sanaakaan sanomatta poika avasi oven ja käveli ulos polttamaan savukkeensa.

Hetken kuluttua tämä meni jälleen sisään ja nappasi pöydästä lassillisen boolia ja alkoi juoda sitä hieman varovaisemmin kuin äsken. Poika kantoi mukanaan yhä viinalla täytettyä taskumatttia ja opettajan katsoessa muualle tämä kaatoi sitä opettajan lasiin valtavasti. kun opettaja kääntyi juomaan oli kyo ehtinyt jo laittaa taskumatin taskuunsa. poika halusi nähdä tänä iltana örveltäviä opettajia. Kun hän käveli takaisin salin puolelle hän näki vanhan tutun nimeltä jonathan. Kyo käveli tämän viereen ja kysyi "odotatko naisseuraa?".

"Odotatko naisseuraa?", kysyi Kyon ääni äkkiarvaamatta. Jonathan pelästyi niin, että melkein purskautti boolit suustaan. Kaikeksi onneksi poika sai nopeasti nielaistua juoman, joskin meinasi tukehtua siihen. Niinpä hän peitti äkkiä kalpealla kämmenellä suunsa ja yski. Kun pitkätukka viimein sai kunnolla henkeä, hän kääntyi nolona ja korviaan myöten punastuneena toisen puoleen uskaltamatta kuitenkaan katsoa tätä silmiin. Johnin piti oikeastaan miettiä toisen kysymystä, mikä oli tämän itsensäkin mielestä kummallista. Ja kun poika tarkemmin asiaa ajatteli, hän tajusi ettei edes halunnut naisseuraa! Niinpä Jonathan pudisti päätään -itsekin yllättyneenä vastauksestaan. Laskeutui hiljaisuus poikien välille. Valkohiuksinen katseli lasittuneesti muutamaa paria, jotka olivat jo menneet keskilattialle tanssimaan.

Jonathan nousi seisomaan. Hän kääntyi kohti Kyoa, ja kumarsi pienesti. "Anteeksi, mutta taidan lähteä nyt. Minusta tuntuu ettei tämä ole oikea paikka minulle...", poika sanoi. Vaikka hänestä tuntui nololta lähteä ennenkuin juhlat olivat edes kunnolla alkaneetkaan, oli valkotukasta vieläkin hölmömpää norkoilla siellä mitään tekemättä. Niinpä tämä kääntyi, ja lähti salin ruuhkaisia laitamia pitkin kohti ovea ihmisiä väistellen. Jonathan astui ovesta ulos, ja veti syvään henkeä. Juhlasalin tunkkaisen ilman jälkeen vilpoinen tuuli tuntui raikkaalta ja hyvältä, vaikkei se pojan mielestä vetänytkään vertoja suolaisen kirpeälle meri-ilmalle. Pitkätukka lähti kohti asuntolaa, ja samalla ikävät ajatukset alkoivat hiipiä takaisin.

//Pahoittelen lyhyisyyttä, ja kiitän pelistä! Pyydän anteeksi myös sitä, että vedän Jonathanin pois näinkin aikaisin//

Raac Migogi

Tyttö tuijotteli tanssilattian keskustalle, jonne jo muutama pari oli uskaltautunut. Raac huokaisi syvään ja painoi päätään alas päin. Ruskeat hiukset, violetteineen raitoineen valahtivat silmien eteen. Kova ulkokuori karkotti usein pojat Migogin luota ja sekös herkkää ja haavoittuvaista tyttöä satutti. Ei Raac osannut oikein näyttää tunteitaan. Usein hän vain ärhenteli ja esitti vaikeasti tavoiteltavaa, vaikka pitikin jostain.
Raac nosti jälleen katsettaan. Tumman siniset silmät näyttivät itkevän ja tyttö pakotti kasvoilleen pienen vienon hymyn. Jos joku tänä iltana tekisi tuttavuutta tytön kanssa, niin tämä ei tosiaankaan vastustelisi! Seura tekisi hyvää. Täytyi kuitenkin myös vältellä liian vahvoja vihan tunteita, sillä Raac ei halunnut eläinhahmoaan esille.

Äkkiä Raac säpsähti synkistä aatteistaan. Puhetta? Migogi vilkaisi viereensä ja näki tytön. Kyllä, samat kasvot hän oli nähnyt ennenkin. Taisi olla lukiopoppoota? "Öm... Hiukan ehkä tökerö kysymys, mutta etkös sinä ole se 'poikapakooja'?", Migogi katsoi tyttöä tummilla, kirkkaan sinisillä silmillään ja tajusi sitten ettei vastannut vielä toiselle. "Mutta siis... En odota seuraa. Kyllä minulle ainakin seura kelpaa." Yhdeksäs luokkalainen tokaisi ja väläytti pienen hymyn.
Tyttö katseli vielä toista ja huomasi sitten kurkkuansa kuivaavan. "Minä, tuota... Voisin hakea boolia... Kurkkua kuivaa. Viitsisitkö pitää paikkoja? Palaan kyllä pian." Tytön suorat, pätkityt hiukset heilahtelivat hiukan tytön noustessa ja lähtiessä kävelemään kohti snapsipöytää.

Raac vilkaisi ohimennen kahta poikaa, jotka norkoilivat seinustalla. Äkkiä toinen kuitenkin nousi hiukan surumielisen oloisena poistuakseen. Tyttö pyöräytti silmiään ja talssi boolimaljalle. Pieni muovimuki oli juuri sopivan kokoinen ja siihen mahtui juuri sopivasti juomaa kurkun kostukkeeksi. Raac kääntyi ja katseli erästä opettajaa, joka maisteli booliaan epäuskoisen näköisenä, kohautti olkiaan, mutta kiskaisi juoman lopulta ykkösellä alas. Olisikohan joku oppilaista tehnyt perus juomapilan.
Ja eiköhän tääläkin juhlissa olisi ainakin yksi, joka yrittäisi juottaa ihmisiä. Tyttö ei ollut vielä koskaan törmännyt pippaloihin, joissa ei olisi lainkaan alkoholia.

Raac Migogi käveli takaisin toisen tytön seuraan ja istahti tämän viereen. "Tässä, toin sinullekkin.", Raac hymyili kaunista hymyään, jolloin myös täysin valkoiset, hyvin hoidetut hampaat näkyivät. Tyttö käänsi katseensa jälleen tanssahteleviin pareihin ja siemaili juomaansa. Hän vilkaisi vielä tyttöä ja hymähti. Ehkä hänestä saisi oivan ystävän.

Naurahdin vaisusti kuullessani tytön kysymyksen. Oikeasti minua ei naurattanut - ei ollut järin mukavaa, että minut tunnettiin 'poikapakoojana'. Tuskin kukaan normaali lukiolainen halusi sellaista nimitystä osakseen. Väänsin kuitenkin urheasti kasvoillani teennäisen hymyn, ja istahdin penkille todettuani ettei tyttö odottanut miespuolista henkilöä vierelleen.
"That's true. Sillä nimellä osa saattaa minut hyvinkin tuntea..." Sanoin alakuloisesti, vaikka yritinkin yhä hymyillä. Tyttö oli kyllä pahoitellut jo etukäteen kysymyksen tökeryyttä, mutta silti se tuntui jotenkin pahalta. Sehän oli aivan kuin joku tulisi sinua vastaan ja kysyisi, oletko homo. Seksuaalisuus oli yksi ihmisen arimmista asioista, ja minulla tässä tapauksessa poikapelkoni.

Havahduin siihen, kun tyttö lähti hakemaan meille juotavaa. Mutisin pienen kiitoksen, ja keskityin taas pääni sisällä pyöriviin asioihin. Katselin taas kateellisena tanssipareja, kuuntelin kaunista musiikkia - olin kutakuinkin masentunut. Normaalilla tytöllä olisi juhlissa varmasti todella hauskaa, mutta minun täytyi varoa kaksilahkeisia minne ikinä meninkin. Se ei vain tuntunut reilulta, toisaalta eihän mikään tässä maailmassa ollut reilua. Toivoisin vain voivani olla normaali, edes yhden päivän. Niin että saisin tietää, miltä se tuntuu.
Tyttö palasi takaisin boolijuomat kädessään. Hymyilin tälle kiitokseksi ja otin oman mukini. Tarkemmin ajateltuna myös minulla oli pieni jano, ja se pitäisi sammuttaa ennen kuin se yltyisi äärimmäisen pahaksi. Jano oli epämukava tila. Nostin mukin huulilleni ja otin pienen kulauksen. Maistui aivan normaalilta, toisaalta en voinut olla koskaan varma boolin sisällöstä näin suuressa tapahtumassa. Yleensä estoista huolimatta juomaan pääsi aina jotain, mikä ei sinne kuulunut. Huhujen mukaan pari vuotta sitten oli jonkun kenkä sinne maljaan lentänyt.
"Olen Shizuka, by the way. Entäs sinä?" Kysyin äkisti tuntemattomalta henkilöltä vierelläni. Hän vaikutti kyllä todella mukavalta, vaikkakin oli aloittanut melko suorasanaisella kysymyksellä.

//Vedän kyon pois. sori että kesti//