Can you do ollie

//Kaikki tervetulleita pelaamaan kanssani :3 //

Aiko oli koulun päätyttyä päättänyt lähteä skeittaamaan. siitä oli vuosi kun tyttö viimeksi skeittasi ja nyt tätä oli haluttanut tulla jatkamaan. Aikolla oli päällään vetoketjullinen vihreä huppari jonka alla oli toppi jonka kaula aukkoa Aiko oli saksinut avonaisemmaksi. Jalassa tytöllä oli lökäfarkut joihin tämä oli piirrellyt kuvia, ja vaaleanpunaiset skeittikengät jotka tämä oli tuunannut kangastusseilla. Aiko laittoi mustan kypärän päähänsä ja nousi skeittirampille. tämä oli sitonut pitkät hiuksensa poninhännälle etteivät ne menisi tämän silmille. Tyttö nousi ylös rampin toiseen päähän, hyppäsi laudan selkään ja antoi mennä. ensimmäinen kierros oli aivan normaalia totuttelua ilman temppuja. toisella kierroksella tyttö teki kevyen ollien jonka jälkeen pysähtyi hetkeksi. Illalla olisi tyttöjen saunailta ja Aiko menisi sinne mielellään, vielä kun omanikäistä seuraa sinne löytäisi. Aiko oli hankkinut muutaman pullon siideriä huoneeseensa josta tämä ne hakisi koulun jälkeen.

Kun tyttö oli huilinut jonkin aikaa tämä nousi jälleen laudan selkään ja teki hieman korkeamman ollien kevyesti. tämän perään Aiko teki muutaman pipen ja pysähtyi. Aiko katsoi alas rampilta jossa seisoi kaksi pikkupoikaa ja kaksi pikkutyttöä jotka tapittivat Aikoa. Aiko ihmetteli mikä näitä ihmetytti niin paljon mutta sitten toinen tytöistä huusi "Mäkin haluan oppia skeittaamaan!". Aiko hymyili tälle iloisesti ja hyppäsi alas rampilta. Tyttö antoi pikkuiselle tribaalikuvioisen lautansa ja sanoi "Kokeile sitten". Pikkutyttö nousi laudan selkään ja aiko antoi tälle oman kypäränsä joka tosin oli aivan liian iso pikkuiselle. Tyttö seisoi laudan selässä ja Aiko alkoi työntää lautaa varovasti eteenpäin. Pian tämän jälkeen tyttö nousi kyydistä hymyillen ja sanoen "Kiitos". Tämän sanottuaan lapset lähtivät juoksemaan kauenpana olevan hymyilevän naisen luo joka näytti olevan näiden äiti. Aiko nousi istuimaan rampin reunalle ja vetaisi taskustaan pienen taskumatin josta tämä otti huikan. Tyttö työnsi sen takaisin taskuunsa ja alkoi katsella pilviä.

Renin koulupäivä oli loppunut tunti tai pari sitten. Nyt mustahiuksinen poika oli päätynyt skeittirampeille. Hän ei itseasiassa tiennyt mitä hän siellä teki mutta siellä hän nyt oli. Ren oli hyvin väsynyt, oli ollut itseasiassa koko päivän mutta huomautukset poissaoloista olivat vieneet häneltä loputkin energian rippeet. Poika suorastaan laahusti ensimmäiselle näkemälleen penkille jolle hän laski ensin mustan laukkunsa ja lysähti sen jälkeen istumaan. Renin oli hieman kuuma, aurinko lämmitti erityisen hyvin pojan mustaa nahkatakkia mutta poiskaan hän ei voinut takkiaan ottaa. Takin alla oli vain musta t-paita, ja jos Ren ottaisi takkinsa pois hän vilustuisi, eikä se houkuttanut häntä.

Ren kaivoi taskustaan tupakka-askinsa ja otti sieltä yhden. Samalla kun nuorukainen poltti sitä, hän katseli ympärilleen nähden pari lasta jonkun aikuisen kanssa. Ren huomasi aikuisen katsovan häntä tuimasti, syyn Ren tiesi oikein hyvin. Monet olivat moittineet häntä polttamisesta alaikäisenä, mutta Ren ei koskaan ollut välittänyt siitä. Pian hänen katseensa siirtyi rampilla istuvaan tyttöön.

Aikon katse osui kauenpana istuvaan poikaan joka poltteli tupakkaa. Aiko otti lautansa ja lähti kävelemään pojan luo. "Hei! Mä olen Aiko! Kuka sä oot?" Tyttö esittäytyi pirteästi. Aiko istui pojan viereen ja jatkoi pilvien katselua, ne olivat alkaneet jo haihtua ja aurinko oli alkanut lämmittää yhä enemmän ja enemmän. lämpötila pyöri varmaankin jossain viidentoista kohdalla. Tytöllä oli kuuma joten tämä päätti ottaa hupparinsa pois jolloin paljastuivat tytön naiselliset muodot. Hetken poikaa katseltuaan tyttö huomasi ja huudahti "Hei sähän ootki meidän luokan Ren! Etkö ookki?". Huomattuaan tämä Aiko oli hieman nolona koska ei ollut tunnistanut luokkakaveriaan. Aiko nosti kypäränsä pois päästä jonka alla tämän tukka oli painunut kasaan. tänään sitä ei tarvisi enään paljoa laitellakkaan koska saunassa se lytistyisi kuitenkin. Sauna oli euroopasta, tarkemmin suomesta kotoisin ja se oli hankittu Ikiyugoon koska koulun perustaja oli ollut eurooppalainen.

//sori tää lyhyys//

Ren katsoi tyttöä joka oli kävellyt hänen luokseen. Ren hymähti ja sanoi sitten hiljaa "hei", sen jälkeen hän käänsi hetkeksi katseensa muualle. Pian hän kuitenkin katsoi toista tarkastelevasti. Tytön hiukset olivat vaaleat ja ne olivat hänen olkapäilleen asti. "Mä oon..." Ren aloitti muttei saanut lausettaan loppuun asti ennekuin Aiko oli tunnistanut hänet. "Joo, oon Ren" hän totesi maata katsellen. "Ollaanko me tosiaan samalla luokalla?" Ren kysyi ja käänsi nopeasti katseensa taas toiseen. Ren tunsi itsensä ääliöksi, hän ei ollut tunnistanut samalla luokalla olevaa Aikoa. Hänen näytti hieman hämmästyneelle ja sitä hän olikin. Ren ei todellakaan ollut tajunnut että hän oli Aikon kanssa samalla luokalla. Ren mietti oliko hän todella ollut niin keskittynyt kirjoittamaan uusia sanoituksia ettei hän ollut edes vilkaissut muita.

// ei se mitään, tämäkin oli lyhyt... //

"Ei se mitään" Aiko sanoi Renille joka ei näköjään muistanut tätä. "En ihmettele yhtään että et muista koska siirryin tähän kouluun ihan hiljattain. Olin nimittäin kotiopetuksessa." Aiko kertoi pojalle heilutellen jalkojaan. "Omilla jaloilla kävely on sitten mukavaa" Tyttö lisäsi viitaten siihen että joutui vuodeksi pyörätuoliin. Aiko hyppäsi pystyyn ja kysyi " Onks sulla iso perhe? Nimittäin mulla on tosi iso!". Aiko0 päätti antaa pojan puhua ennen kuin alkaisi itse höpisemään. Hän otti hörpyn taskumatistaan taas kerran ja ojensi sitä Renille päin

//Anteeksi tämä lyhyys jälleen//

Ren kuunteli Aikoa ja katseli samalla ympärilleen. Hän nyökkäsi pari kertaa merkiksi, että oli kuullut mitä toinen puhui. Pian hän käänsi katseensa taas tyttöön. "Mitä toi tarkotti?" Ren kysyi viitaten siihen mitä Aiko oli puhunut omilla jaloilla kävelystä. Pian kysymyksensä jälkeen hän vaipui taas ajatuksiinsa, tosin vain hetkeksi. Ren hätkähti hieman kun hänelle esitettiin yllättäen kysymys. Poika mietti vastausta jonkin aikaa kunnes kertoi "Oli joskus muttei oo enää". Hetken päästä hän totesi "tai en tiiä voiko sitä enää edes sanoa perheeksi".

Kun Aiko ojensi Renille taskumatin, hän otti sen vastaan. Kun hän oli ottanut siitä hörpyn hän ojensi sen takaisin tytölle. Ren kiitti toista, huomaamattaan saksaksi.

// anteeksi kesto ja lyhyys //

//Sainpa vihdoinkin kirjoitettua tämän vastauksen tänne vaikkakin lyhyen sellaisen -.- //

Aiko vastasi Renin kysymykseen "No kun pääsin juuri pois pyörätuolista johon jouduin autokolarin seurauksena". Aiko ei puhunut aiheesta mielellään koska oli menettänyt onnettomuudessa neljä parasta kaveriaan mutta yksi tämän kavereista oli selvinnyt. Kun Ren alakoi kertoa perheestään mutta Aiko tajusi jo Renin ilmeestä että tämä oli epämiellyttävä aihe puhua joten aiko päätti vaihtaa puheenaihettaan ottaen taskumattinsa vastaan. Tyttö työnsi sen takin taskuun jolloin tämän käteen sattui 8 luokalla otettu yhteiskuva hänestä ja hänen ystävistään pari viikkoa ennen kolaria. Aiko kantoi tuota kuvaa aina mukanaan sillä se oli hänelle hyvin rakas.

Aiko hyppäsi seisomaan ja kysyi Reniltä energisesti "Osaatko skeitata?" ja ojensi tälle kätensä auttaakseen hänet ylös.

Ren katsoi Aikoon ehkä hieman hämmästyneenä kuunnellen samalla toisen puhetta. Kuullessaan sanan autokolari, Ren kalpeni pienesti ja alkoi miettiä Saksaa. Hän ei kuitenkaan miettinyt kauan kunnes tajusi Aikon lopettaneen puhumisen.

Ren katseli hetken ympärilleen kunnes tajusi Aikon nousseen ylös. Hieman epäröiden hän tarttui toisen ojentamaan käteen ja nousi itsekin ylös. "En. Oon kyllä koittanu muttei oo mun juttu" Ren vastasi Aikon kysymykseen. "Mä pidän paljon enemmän laulamisesta" Ren totesi. "Mut sä taidat tykätä skeittaamisesta vai?" Ren kysyi Aikolta ja käänsi katseensa kohti ramppeja joilla näytti olevan pari poikaa skeittilautojensa päällä.

//Pahoittelen, taas lyhyt//

"No kuten huomaat olen enemmän Rokkari kuin skeittari, ja pidän todella paljon Laulamisesta." Aiko sanoi Renille joka kertoi mieltymyksestään laulamiseen. "Laulan paljon silloin kun olen surullinen ja muistelen ystäviäni jotka menehtyivät kolarissa" Aiko jatkoi puhettaan hieman surumielisen sävyisenä mutta sitten äänensävy muuttui iloisemmaksi "Kirjoitatko sä lauluja?" Aiko kysyi.

Tyttö ei itse kirjoittanut paljoa lauluja mutta keksi melodioita joita sitten soitti itsekseen soittimillaan.

//Sori lyhyisyys taas kerran -.- //