Wonderful shopping day <3 // Jalle

Aiko juoksi sateessa kohti ostaria. tämän oli tarkoitus mennä shoppailemaan ja sitten parin tunnin päästä Aerobik tunnille. Tyttö pääsi juuri sisään ostoskeskukseen pahimpaan ruuhka aikaan. Tietenkin kaikki olivat tulleet sisälle pitämään sadetta. Aikoa harmitti että koulun alkuun ei ollut enää kuin viikko mutta onneksi kaikki oli jo valmiina. Joitain juoruja oli liikkunut että Ikiyugoon tulisi koulupukupakko. Aiko ei pitänyt ajatuksesta sillä sehän tarkoittaisi että tyttö ei saisi pukeutua enää haluamallaan tavalla. Pukeutumisesta puheen ollen. aikolla oli päällään raidalliset legginssit sekä iso vaaleanpunainen huppari jossa oli kuvia pokemonin pikachusta. tyttö kantoi olallaan laukkua jossa roikkui jos minkämoisia härpäkkeitä. laukussa tämä säilytti jumppavaatteitaan. Aiko käveli ensimmäiseen näkemäänsä rock henkiseen vaatekauppaan. täällä Aiko mallaili hetken vaatteita löytäen kauluspaidan ja kravaatin joita tämä päätti kokeilla. Pukukoppi oli melko ahdas mutta eihän se ollut ihme sillä ei liikekkään mikään iso ollut. Pian paita oli kokeiltu mutta Aiko jätti sen hyllyyn. Tyttö käveli lähiliikkeeseen josta tämä osti pullollisen Coka Cola Cherryä. Tyttö avasi pullon ja kävi istumaan läheiselle penkille.

//Jalle tänne//

Sateinen arki päivä, mutta silti niin ruuhkainen kun se vain voi olla, vaikka ulkona nyt kulkikin vähemmän ihmisiä. Koulu jatkuu taas pian, uusin kujein tai jotain sinne päin, niin on ainakin sanontana. Jokainen nyt ei aina odota koulun jatkumista, syistä tai toisista. Esimerkiksi jos opiskelut eivät kiinnosta ja haluavat lomien jatkuvan loputtomuuksiin, jotkut taas pelkäävät koulukiusaamista, vaikka se onkin vieraanpaa yläasteella olevien ja lukioon siirtyvien kohdalla. Kuitenkin tähän jälkimmäiseen kuuluu mm. Moe, toiselle lukion luokalle siirtyvä tyttö. Hän asteli ruuhkaisessa ostoskeskuksessa, ja kuin jääden kiireisten ja vähemmän kiireisten ihmisen jalkoihin. Hän oli menossa kenkäosastolle, mutta juuri hänen huonoksi tuuriksi osoittautui se, että suunnasta, jonne Moe oli menossa, nimittäin virtasi ihmisiä enemmän kuin suuntaan jonne hän oli astelemassa. Tyttö halusi päästä nyt edes hetkeksi ihmisten jaloista, sillä hän tunsi itsensä niin pieneksi ja olemattomaksi, joten olisi varmaan parasta että Moe siirtyisi odottamaan ruuhkan hälvenemistä ja että myös hänelle riittäisi tilaa jossa kulkea. Ihmisjoukon paljoudesta ahdistuva tyttö hieman pelokkaan oloisena asteli pois väylältä sivummalle, istahtaen tuolille, ja peittäen sitten pienestä pelokkuudestaan kasvonsa, ollessa selkä hieman kyyryssä, ja käsivarsien vain kannatellessa hänen päätänsä. Moe on helposti säikkyvä ja suuresta ihmispaljoudesta ahdistuva tosiaan, ja jos hän nyt huomaisi samalla tuolilla istuvan, noin 1½ metrin päässä istuvan Aikon, tai tuo alkaisi puhumaan, niin Moe varmasti pelästyisi.

Aiko hörppäsi hieman juomastaan ja laittoi sen sitten laukkuunsa. Tyttö oli tylsistynyt ja halusi lisää kavereita. Tämä painoi päänsä käsiensä varaan ja alkoi miettiä aiempia tapahtumia. Aiko havahtui kun viereen istui tyttö jonka aiko oli nähnyt joskus Ikiyugolla, taisi olla vuoden vanhempi. Aiko ei jaksanut olla tuppisuuna joten sanoi "Moi, mitä kuuluu... Mä oon Aiko kuka sä oot?" Tyttö sanoi toiselle joka näytti jääneen väkijoukon runnomaksi. Aikon huppari oli jo ehtinyt kuivaa sateen jäljiltä. 'kampaajallakin pitäisi käydä' Aiko ajatteli katsoen olkapäillään olevia hiuksiaan. Aiko halusi ottaa hiuksiinsa vaaleanpunaisia raitoija jotka sopisivatkin mainiosti Tytön Egoon.

Aerobik tuntiin oli aikaa vielä 2 tuntia, sitten tyttö pääsis purkamaan ylimääräistä energiaansa. Häntä turhautti se että tällä ei ollut ketään kavereita jotka harrastaisivat Aerobikkaamista.

//Lyhyttä//

Moe säikähti, kun kuuli vierestänsä Aikon tervehdyksen. Tämä nosti päänsä, katsoen pelokkaan oloisella peuran katseella toiseen.
" M-minäkö.. " tyttö aluksi hieman sopersi, vetäen kätensä sitten suoraksi nojaamaan polviinsa.
" O-olen.. Moe Shimano.. " hän esitteli itsensä, katsoen varovaisesti taas Aikoon. Hän ei ole itse ainakaan aikaisemmin nähnyt toista,
mutta voihan se olla mahdollista, että nuorempi tyttö on nähnyt Moen kompuroimassa tai muuta säätämässä, ja saanut ihmisten huomion,
niin kuin yleensä hän saa sen kiinnitettyä sillä tavalla.

Kun tuo tyttö oli kertonut nimensä Aiko katsoi häntä hetken ja sanoi "oon nähny sut joskus Ikiyugolla". Aiko hyppäsi seisomaan ja kysyi "Käytkä Aerobikissä?''. Aiko kysyi koska oli kyllästynyt yksinäisyyteen. Hän otti tyttöä kädestä kiinni ja vetaisi mukaansa sanoen "tule". Aiko veti Moea kädestä vaatekauppaan joka oli lähellä. Aikoa alkoi jo ihmetyttää tämä ihmispaljous kunnes tämä huomasi katosta roikkuvan lipun jossa luki "nimikirjoitustenjakotilaisuus ja perässä taas jonkun turhan julkkiksen nimi. Tyttö päätti antaa olla ja alkoi katsella housuja kaupan hyllyltä

Moe katsoi varovaisena Aikoon, joka totesi, että tämä oli nähnyt hieman vanhemman tytön koululla. Sinisilmäinen tyttö hieman hymähti, kun ei ollut varma olisiko nähnyt toista kertaakaan.
" E-en käy, pahoittelen..? " vaaleahiuksinen tyttö vastasi toisen kysymykseen, ja kohta Aiko ottikin Moen kädestä kiinni, vetäisten tuon mukaansa. Hän säikähti mukana vetoa, mutta hän seurasi toisen mukana kauppaan. Moe huomasi itsekin katosta roikkuvan kyltin, minkä mukaan tässä lähellä joku julkkis jakaisi nimmareita. Moe tunne kyseistä julkkista, tai julkkuja yleensä muutenkaan, eikä siksi häntä kiinnosta nykypäivän nuorisoiden idolit. Hän veti pitkähihaista, vaaleaa paitaansa yhä tiukemmin kiinni käsillänsä, sillä tuossa paidassa ei ollut nappeja tai vetoketjua, ja siksi se suurin piirtein liehui ostoskeskuksen tuuletuksen takia. Tyttö tunsi vilun väreitä, sillä hän ei ollut varautunut sateeseen, ja ostoskeskuksen ovi avautui ihmisten ravatessa ulos ja sisälle nopeahkoon tahtiin, ja siksi viileää ilmaa tulee ulkoa sateen takia. Myös ostarin tuuletus ja ilmanvaihto kanavat tuovat viileähköä ilmaa sisälle. Moe katsoi hieman hytisten Aikon puolelle, joka katsoi hyllyssä olevia housuja, näiden hintoja ja kokoluokitelmia. Tyttö asteli hitaasti, hieman hakevan oloisena hyllyjen välissä, ja näki kohta seinällä olevan kokovartalopeilin. Moe pysähtyi peilin kohdalla, ja katsoi itseänsä sen kautta. Hänellä oli valkea lolitamekko ja vaaleahko, napiton ja vetoketjuton pitkähihainen paita, sekä vaalean harmaa laukku, jota tämä kantoi olallaan. Moe katsoi itseänsä varovaisesti peilin kautta, ja näki sivusilmällä, peilin kautta jonkun lähestyvän tyttöä takaa. Hän säikähti toden teolla, kun takaa astellut hahmo kosketti tyttöä olkapäästä, mikä sai tämän säikähtämään oikein kunnolla. Moe inahti hieman, kääntyen suorastaan ympäri ja muuttuen samassa eläinmuotoonsa. Moe lähti pelästyneenä juoksemaan ulos kaupasta, hieman shokissa ostoskeskuksen aulassa, kohti uloskäyntiä. Moen eläinhahmo on hietakissa, ja siksi häneltä oli tippunut kaikki vaatteensa ja laukkunsa suunnilleen yhteen kasaan, ja hänen luoksensa takaa päin astellut henkilö olikin vain kaupan yksi työntekijä, joka oli jäänyt kummastelemaan Moen yllättävää katoamista ja muuttumista kissaksi, hän kun olisi tullut vain kysymään, olisiko tämä tarvinnut apua tai neuvoja.

Aiko katseli housuja innoissaan muuta havahtui kun hänen takansa kuului jonkinmoinen ääni joka kuulosti tutulta. Ihan kuin joku olisi muuttunut eläimeksi. Aiko kääntyi katsomaan taakseen ja huomasi moen vaatteet kasassa maassa. kun Aiko kääntyi ovelle päin tämä huomasi pienen kissan juoksevan ulospäin. Nyt Aiko ainakin sai selville Moen eläinmuodon. Tyttö ei aikaillut vaan lähti juoksemaan Moen perään. päästyään ulos Aiko tajusi kadottaneensa Moen ja vaikka nöäkisikin tämän ei kuitenkaan saisi kiinni. Tytöllä ei näyttänyt olvan vaihtoehtoja. Aiko muuttui sudeksi ja jätti vaatteensa eräälle pimeälle nurkalle ettei nitä vietäisi. Sutena Aiko alkoi nuuskimaan ja päästyään Moen jäljille tämä lähti etsimään kissatyttöä. Pian hän huomasikin kissan ja käveli tämän luo. "Olet siis eläinhahmoltasi kissa vai" Aiko sanoi Moelle joka näytti olevan hieman säikky. Susi istui maahan kisan viereen ja painoi katseensa maahan.

//sori että tuli lyhyttä//

Moe juoksi säikähtäneenä ulos ostoskeskuksesta, sateeseen, päättömänä eteenpäin. Hän juoksi loppujen lopuksi jollekkin kujalle, jossa hietakissa kompastui pienien tassujensa ansiosta puu- ja pahvikappaleiden takia. Tuo kaatui maahan kyljelleen, ja hengitti nopeasti. Moe tunsi kovaa kuumoitusta, vaikka sade olikin kylmää, ja erittäin rankkaa. Hän huomasi, kun Aiko saapui suden muodossaan paikalle, ja totesi tuon omaavan eläinmuotonaan kissan. Moe nousi varovaisesti seisomaan, mutta hänen jalkansa pettivät alta, ja kissa rojahti maahan, hengittäen edelleen nopeasti. Hänellä oli todella kuumeinen olo, ja sen huomasi varmasti myös kissan raskaasta hengityksestä ja epämääräisestä katseesta.

Aiko katsoi kissaa joka nousi ylös rojahtaen kuitenkin heti maahan. Kissa näytti huonovointiselta, ikäänkuin kipeältä. Aiko oli tottunut kylmyyteen eikä tuntenut oloaan kipeäksi. Aiko kysyi Moelta "Onko kaikki ok" tämän kysyttyään Aiko istui maahan ja alkoi puhdistamaan tassujaan jotka olivat hieman kurassa. Vieressä oli jokin liike jossa oli alennuksessa jotain vanhoja käytettyjä vaatteita, liikkeen viereisessä roskiksessa taas oli muutama kangas ja viltti jotka oivat kai olleet liian huonoja myyntiin. Aiko tunsi taas sen saman tunteen jonka tunsi aina ennen takaisinmuuttumista. Aiko oli varma ettei ehtisi kujalle jonne jätti vaatteensa joten tämä oli hieman umpikujassa.

Aiko mietti mitä tehdä muttei keksinyt mitään. Susi oli alkanut kävelemään huomaamattaan ympyrää huolestuneena siitä miten tytöt pärjäisivät sateessa yön jos eivät saisi mitään päällepuettavaa. Sade vain yltyi ja suden turkki oli litimärkä. Aiko istui alas huokaisten syvään unnes se tapahtui. Kuului vain ääni joka kuului aina muodonmuutoksen aikaan. Siinä Aiko sitten oli ilkialasti keskellä kujaa kissa vierellään. Tytön täytyi miettiä mitä tehdä ettei kukaan huomaisi.

Kissa huohotti maassa, tuntien kuumuudeen vain kasvavan ns. sisällänsä. Hän katsoi hieman sumeasti Aikoon, jonka tämä huomasi muuttuneen, ja istuvan nyt ihmishahmossaan, ilkosillaan toisen vierellä. Moe ei nähnyt toista kovinkaan hyvin, ja tuo sulki lopulta silmänsä, kivun käydessä päässä liian kovaksi. Ruumiinlämpö oli noussut reilusti sateeseen päästyänsä, ja kuumeisen olon noustua liiankin korkealle, Moe oli suurin piirtein noussut neljälle jalallensa, ja astellut hietakissana Aikoa kohti, ja kun tuon kylki ja pää osuivat tyttöön, muuttui Moekin ihmismuotoonsa. Hänen pitkät, vaaleat hiuksensa olivat auki, ja hän 'makasi' alasti Aikon reisien päällä.

Aiko istui maassa miettien mitä tehdä. kylmyys ei tuntunut tytön iholla pahalta kuuman kesän jälkeen mutta oli tämä silti jotenkin epämukavaa. Aiko mietti mitä tehdä mutta pian tämä tunsi muutaman kissankarvan hipaisevan ihoansa. Pian tämä tunsi vieressänsä pienen Pof- äänen ja pian tämä tunsi Moen makaavan tämän jalkojen päällä. Puna levisi Aikon päälle kun Moe makasi tämän päällä, tämä tilanne oli jotenkin pelottava mutta silti niin hauska. Aiko katsoi alas nähden Moen selän. Tyttö ei hetkeen pystynyt sanomaan mitään nolostukseltansa. mutta sanoi sitten "Ehkä meidän pitäisi etsiä jotain päällepantavaa". Tämän sanottuaan Aiko alkoi miettiä hätääntyneenä sitä että joku olisi saattanut nähdä nämä kaksi, ja Aiko kun oli yrittänyt niin salta sitä että saattoi tykätä myös tytöistä. Sillä tämä näiden puuha vaikutti jotenkin tyttörakkaudelta.

Moe huohahteli Aikoa vasten alasti maatessaan, tuntien vain lämmön nousevan sisällänsä. Hän nosti varovaisesti päätänsä, katsoen hieman avuttoman oloisena toiseen, toisen sinisiin silmiin nähden toisen kasvoilla myös kevyen punan. Moen kasvot olivat lähes kokonaan punaiset, poskipäistä lähtien. Hänen kasvojensa punan voi luokitella kahdella tavalla ja sitä se myös onkin, nimittäin ihan punastumisesta johtuneena ja myös kuumeen takia, joka on noussut tytöllä. Hän oli polvillaan maassa, kun Aiko nousi seisomaan, lähtien etsimään roskismaisesta 'laatikosta' poisheitettyjä vaatteita ja vilttejä. Moe oli jäänyt haikeana katsomaan tuon perään, eikä hänen päässään liikkunut juuri mitään järkeviä ajatuksia, eikä hän osaisi itse tiedostakaan mitä ajattelee. Hän oli nyt vain tässä ajassa, tuntien lämpimän olon, johtuen varmasti monesta eri tekijästä.

Aiko oli noussut ylös etsimään vaatteita. Moekin näytti punaiselta mutta se varmaan johtui siitä että tämä oli tulossa kipeäksi. Aiko kaivoi laatikkoa löytäen viltin jonka vei moen luo. "Tämän luulisi lämmittävän meitä yön ajan" Aiko sanoi Moelle joka näytti hetki hetkeltä kipeämmältä. Aiko otti Moea kädestä ja ohjasi tämän katoksen alle ja asetti tämän nojaamaan roskista vasten kietoen tämän vilttiin. Aiko vetaisi Vilttiä myös itsensä päälle muttei kuitenkaan ottanut sitä yhtä paljon kuin oli antanut moelle. Tytön poskilla oleva puna oli laskenut mutta pysyi siinä silti. Sade oli hieman ruhoittunut rauhalliseksi ropinaksi. Aiko oli kehitellyt mielessään suunnitelman kuinka saisi tytöille vaatteet aamulla. Moen vaatteiden hankkiminen saattaisi olla hieman vaikeaa sillä nämä olivat jääneet liikkeeseen johon oli eläimillä pääsy kielletty. Aikon vaatteet taas olivat Ostarin takaisella kujalla joten ne Aiko voisi hakea eläinmuodossaan. Suunnitelma oli siis tämä. Aamulla Aiko kävisi hakemassa eläinmuodossa omat vaatteensa odottaen muutostaan takaisin ihmiseksi. Sitten ihmismuodossa Aiko kävelisi liikkeeseen ja hakisi Moen vaatteet.

Aiko oli löytänyt jonkin tapaisen viltin liikkeen viereisestä roskiksesta, ja oli ohjannut Moen kujalla olevan katuksen alle. Aiko oli 'asianomaavasti' kietonut viltin Moen ja itensä ympärille. Vaaleahiuksinen tyttö oli kallistanut päätänsä eteenpäin, tuon päätä särki ja hänellä oli kylmä ja kuuma samaan aikaan. Tyttö hytisi hieman, ja lähes tiedostamatta nojautui Aikoon, joka istui melkein toisessa kiinni. Moella oli kovin sekaiset ajatukset, eikä hän saanut mistään kunnolla kiinni. Hän sulki silmiänsä, nojaten päätänsä toisen olkapäähän. Hänen hengityksensä oli tasaantunut, ja hän vaikutti kovin rauhalliselta, rauhoittuneelta.

Aiko katsoi vielä Moea ennen kuin painoi silmänsä kiinni. Aiko huokaisi vielä syvään ja paransi asentoaan kivisellä kujalla. Peiton tämä antoi olla niinkuin oli sillä Moe tarvitsisi nyt enemmän peittoa.

Aamu:
Aiko kuuli autojen äänet läheiseltä tieltä ja muutaman ihmisen juttelemassa. Tyttö avasi silmänsä huomaten ensimmäiseksi että sade oli loppunut. Hän vetaisi huovan pois päältään ja nousi ylös. Oli aika laittaa suunnitelma käytäntöön. Aikon takapuoli oli kipeä kivisellä aalla yöpymisen jäljiltä joten tämä teki muutaman venytyksen aamun aluksi. Venytykset tämä teki kuitenkin varovaisesti sillä joku saattaisi vaikka huomata sivukujalla koukistelevan alastoman tytön. Aiko ei kauaa odotellut vaan muuntautui sudeksi ja lähti juoksemaan kujalle jolle oli jättänyt vaatteensa. Kuja oli melko avoin joten Aiko nappasi vaatteet suuhunsa ja palasi kujalle joka oli hieman lähempänä. kuja ei kuitenkaan ollut sama jossa Moe nukkui. Aiko istahti maahan odottamaan takaisinmuutosta.

Kymmenen minuutin kuluttua Aiko muuttui taas omaksi itsekseen. Tyttö nousi seisomaan huomaten vähän matkan päässä pojan, suunnilleen oman ikäisensä. Poika tuijotti Aikon alastonta vartaloa kunnes tämän nenästä tirskahti verta. Poika lähti kävelemään poispäin kuin aaveen nähneenä. Aikon vartalo näytti hyvältä vaikka siinä muutama arpi olikin onnettomuuden jäljiltä. Aiko alkoi pukemaan vaateitaan pieni puna poskillaan. Vihdoin tyttö oli saanut vedettyä hupparin päällensä ja kengät jalkaansa. Aiko lähti juoksemaan ostarille päin kovalla kiireellä nähden myös äskeisen pojan matkalla. Hän juoksi eiliseen liikkeeseen huomaten vain etteivät Moen vaatteet olleet enää maassa. Aiko päätti mennä kysymään kassalta. Takahuoneesta käveli juuri sillä hetkellä Aikon silmissä komea mies jonka kädet olivat täynnä tatuointeja ja naamassa oli muutama lävistys. "Moi. mun kaverin vaatteet jäi tänne eilen. ootteko saatunu näkeen niitä? Aiko sanoi myyjälle

Moe heräili aamulla, yksin viltti päällänsä, nojaten kylmähköön kiviseinään, istumasta asvalttimaalla. Tuo availi silmiänsä hieman, ja tuntien hieman päänsärkyä, ja edelleen kuumeisen olon ja siltä hän näyttikin, vaikka ei niin sekavalta kuin illalla. Moen katsoi varovasti ympärilleen, ja huomasi vasta siinä vaiheessa, että Aiko oli kadonnut, luultavasti lähtenyt hakemaan vaatteita, mutta sitä Moe ei heti osannut ajatella, koska hän oli meinannut unohtaa mitä illalla oil tapahtunut.
" Aiko.. " tyttö sanoi hiljaa, ja veti jalkansa lähemmäs itseään viltin alla, kietoen kätensä niiden edestä, yrittäen pitää itsensä mahdollisimman lämpimältä, sillä hänelle oli tullut jokseenkin kylmä.

Samaan aikaan suurin piirtein yhdeksän aikoihin avatussa ostoskeskuksessa, liikkeessä jonne Moen vaatteet olivat jääneet, Aiko asteli sisälle ja huomasi että vaatteet olivat kadonneet paikalta. Mies, joka saapui varastohuoneesta kassan luokse, sai Aikon huomion jolta tuo kysyi, tietäisikö hän missä eilen liikkeeseen jääneet vaatteet ovat.
" Hei Cath, täällä kysellään varmaan nyt niitä eilisiä vaatteita! " tatuoitu ja usealla lävistyksellä rei'itetty mies huikkasi takahuoneen puolelle, ja kohta parikymppisen näköinen, nuori nainen asteli perässä ja hymyili nähdessään Aikon, sillä hän oli varma että oli nähnyt kyseisen vaaleahiuksisen tytön eilen liikkeessä, ja uskoi että tuo oli Moen tuttu, jonka vatteet jäivät eilen liikkeeseen.
" Huomenia, olimme ottaneet ne talteen, koska täällä käy usein näpistelijöitä ja siksi ne olisivat varmaan jonkun toisen käsissä nytkin. Odotas hetki, ne ovat täällä. " punahiuksinen nainen kertoi, ja katosi tuskin viideksitoista sekunniksi takahuoneeseen ja tuli pian kaupan logolla varustettu muovipussi kädessä ja vaalea laukku olalla, Aikon luokse, ojentaen kassia ja laukkua tälle.
" Viikkasin vaatteet siististi pussiin, ja sieltä ei puutu mikään vaatekappale, kaikki ovat koossa. " tämä kertoi, ja jatkoi sitten, hiljaisemmalla äänellä, niin että Aiko kuulisi tuon. " Taidatte olla siitä yhdestä koulusta, sen eläinmuutoksen takia. En kertonut siitä pienestä välikohtauksesta kenellekään, minä olin se hänet pelästyttänyt taho, ei ollut tarkoitus. " hän kertoi, hieman naurahtaen loppuun, koska hänhän oli tullut kysymään vain Moelta, olisiko tuo tarvinnut apua tai neuvoja esimerkiksi vaatteiden etsinnässä.

"Kiitos paljon" Aiko sanoi kumartaen kohteliaasti myyjälle joka antoi tälle Moen vaatteet. Nainen sanoi tajunneensa mistä koulusta tytöt olivat johon Aiko vastasi nyökkäämällä. Tyttö lähti juoksemaan ostarin ovia kohti huutaen vielä kiitoksekisi "kiitoksia kovasti!". Aiko lähti juoksemaan kujalle päin. Päästyään perille tyttö näki ensimmäisenä Moen joka oli kietoutunut vilttiin tiukasti. "Tässä olisivat nämä vaatteet" Aiko sanoi Moelle ja ojensi tälle vaatekasan. Hän kysyi Moelta "Onko vielä kipeä olo?" ja istui maahan hymyillen odottamaan toisen pukeutumista.

//lyhyttä//

Moe katsoi hieman pelokkaan oloisena eteenpäin, kujalta kadun suuntaan, ja näki muutaman ihmisen astelevan kujan ohitse jalkakäytävällä, ja hänen onnekseen kukaan ei edes vilkaissutkaan kujalle ennen Aikon tuloa. Hän odotti hieman hytisten viltin alla, kun sitten toinen tyttö saapui, olallaan Moen vaalea laukku ja kädessään logolla varustettu muovikassi. Moe nousi varovaisesti seisomaan, pitäen viltin yllensä kiedottuna, katsoen Aikoon.
" K-kiitos.. Ihan hyvä, kylmä vain.. " hän vastasi, ja otti muovipussin vastaan, katsoen sitten hieman varautuneen oloisena toiseen.
" T-tuota.. Voisitko pidellä tätä vilttiä.. Niinkuin.. esteenä että kukaan ei vahingossakaan.. Näkisi, paitsi sinä..? " Moe kysyi varovaisesti, sillä hän ei ole niin rohkea kuin Aiko, eikä hän uskaltaisi yksin kujalla pukea vaatteita päällensä, vaikka siellä olisikin jokin mikä peittäisi näkymän kadulle.

"Hyvä on" Aiko sanoi nostaen viltin toisen eteen kun tämä alkoi vaihtamaan vaatteita. "Äsken yks poika näki mut...siis ilman vaatteita. arvaa oliko nolo tilanne?" Aiko sanoi Moelle joka vaihtoi vaatteitaan. Kujaa ympäröivät korkeat vallit joihin pääsisi kiipeilemällä. Tyttö katseli ympärilleen huomaten muutaman roskan leijailevan tämän ohitse. Tyttöä puistatti ihmisten epäsiisteys kun nämä eivät viitsinyt viedä edes roskiaan roskiin. Pari mummoa ohitti kujan päivitellen sitä miksi ihmeessä nuori tyttö sesioi kujalla pidellen vilttiä käsissänsä. Odotellessaan Aiko alkoi viheltelemään itse kirjoittamaansa laulua jonka aikoi vielä joskus käydä levyttämässä.

Moe huokaisi helpotuksesta, kun Aiko suostui viltin pitelyyn, ja vuoden vanhempi, mutta silti nuoremmalta näyttävä tyttö pääsisi pukemaan vaatteitansa. Tuo laittoi vaaleat pikkuhousunsa ja c- kupin rintaliivit päällensä ja sitten rupesi laittamaan lolita- tyylistä, lähes valkoista, lyhyehkö helmaista mekkoa yllensä. Hän veti mekkonsa suoraksi, sillä tuo oli lanteiden kohdalla hieman kurtussa, vaikka sillä olikin korsettimainen yläosa, vaikka se onkin kaukana korsetista todellisuudessa. Hän suki sormillansa hieman todella pitkiä hiuksiansa ja laittoi sitten hiuksensa vaalean sinisillä, isot pallokuviot omaavilla nauhoilla kiinni, ja veti vielä ohuehkon, vaalean pitkähihaisen, ja napittoman sekä vetoketjuttoman paidan päällensä, vaikka se ei autakaan hänen kylmään tunteeseensa, joka johtuu kuumeesta.
" K-kiitos. " Moe sanoi, ja otti laukkunsa sitten Aikon vierestä, tarkistaen että siellä oli vielä hänen lompakkonsa ja muut tärkeät pikkutavarat.