Water is warm and everything is fine (Mr.Riska nanan kanssa)

//Elikkä tämän päätin pelipaikaksi. toivottavasti Riskalle tämä käy//

Olin päättänyt tulla hyppytunnilla uimaan. Ulkona oli todella kuuma joten vesi virkistäisi mukavasti. Hyppytunnin jälkeen olisi matematiikkaa ja sen jälkeen koulu loppuisikin. Koulun loputtua olin päättänyt lähteä kahville ja sen jälkeen kiertelemään, ties vaikka näkisi tuttuja.

Astuin ovesta sisään ja heitin laukkuni puiselle penkille. Vetaisin saman tien T-paidan ja housut pois jalastani. Auoin laukun ympärilleni katsellen. Nurkassa istui nörtti ja läheisellä penkillä joku Hopparihemmo jolla oli viinapullo kädessä. Mietin pyytäisinkö huikan mutta päätin jättää väliin tällä kertaa. Vedin rauhallisesti uimashortsit jalkaani ja tungin normalit vaatteni laukkuun. Työntäessäni vaatteita laukkuuni huomasin että tupakankäärintävälineet olivat lopussa, joten niitäkin täytyisi tänään ostaa. Kävelin ulos pukkarista katsellen ympärilleni. Kauenpana oleva tyttöjoukko katseli minua ja hirisi. 'miten nuokin jaksavat' Minä ajattelin ja kävelin ponnahduslaudalle josta hyppäsin alas. volttia ei niin matalalta pystynyt tekemään, joten jätin väliin. Uiskentelin jonkin aikaa kunnes otin altaan reunasta kiinni ja jäin siihen.

//olen huono aloituksissa mutta ehkä seuraava viesti on pidempi

[[ Käy mainiosti 8)) Ja eihän tuo mitenkään huono nyt ollut. ]]

Aizawa Nana

Vahva kloorin haju tulvi nenääni. Se aiheutti kehossani välittömän aivastusreaktion, jotenka siinä sitten seisoin oikein järkevän näköisenä pärskien keuhkoni piloille. Vaikka eihän moinen näky mitenkään epänormaali minun kohdallani ollut, osasin nimittäin yleensä nolata itseni mitä omituisimmilla ja ennalta- arvaamattomilla tavoilla. En minä mitään tahallani saanut aikaan - asiat vain... tapahtuivat.
Olin aivan altaan lähellä, tyttöjen pukuhuoneessa. Oli taas meneillään yksi tylsääkin tylsempi hyppytunti, ja edes kerran elämässäni olin päättänyt käyttää sen johonkin hyödylliseen. Olin jo viikon verran stressannut tulevista koulu- uinneista, koska yllätys yllätys - tuppasin uppoamaan pohjaan solakasti kuin kivi. Olin toivoton, mitän tuli uimiseen ja pääasiassa kaikkeen veden kanssa läheisiin asioihin. Bikineistä kyllä pidin, sillä ne saivat minun näyttämään kerrankin hyvältä. Nämä olin ostanut pari viikkoa sitten, uinteja varten. Vaikka kehoni oli runsaan ja täyteläisen vastakohta, ei se silti näyttänyt siltä kuin se pitäisi uimapuvulla verhota. Ja pitihän minun näyttää hyvältä uidessani, eikö vain?

Tulin ulos pukuhuoneesta, astuen vetiseen ilmapiiriin ja epätoivoisesti hiuksiani pöyhien. Kastelin ne vasta silloin, kun se oli aivan pakollista - inhosin kun kloorin haju jäi päähäni melkein viikoksi uinnin jälkeen. Edes shamppooni ei siihen auttanut. Kävelin liukasta lattiaa pitkin varovasti, lähestyen yhtä uima- allasta johon joku oli juuri sukeltanut. Huokaisin syvään. Joku edes osasi sukeltaa hukkumatta. Ehkä voisin yrittää saada jonkun minua opettamaan? Hyppytuntihan oli pitkä, ja tuskin siitä vaivaakaan olisi.
Äkkiä tunsin, miten jalkani lipesi. Olin astunut vetiseen kohtaan liian huolimattomasti - ja olin vieläpä aivan lähellä altaan reunaa. En voinut estää tapahtumia; ennen kuin tajusinkaan liukastuneeni, olin jo lentänyt kasvot edellä uima- altaan syvimpään päähän. Tiedättekö, kun elämässä on sellaisia hetkiä jolloin kaikki tuntuu päättyvän ja ympäristö on kuin hidastettu elokuva? Tämä oli juuri sellainen hetki. Kurottelin pintaa, potkien jaloillani kuin viimeistä päivää ja yrittäen päästä ylös. Vajosin kuitenkin koko ajan alemmas, kauemmas rikkoutuneesta pinnasta. En voisi pidätellä hengitystä enää kauaa - olinko kuolemassa?

Ajatukseni katkesi kun kuulin takaani molskahduksen. Käännyin ja ensimmäinen ajatukseni oli että se on joku sesikaluokkalainen. En huomannut kenenkään nousevan ylös joten toimin nopeasti. Sukelsin nopeasti, kukaties saattaisin pelastaa jonkun hengen. Minulla ei ollut uimalaseja joten vesi kirveli avonaisia silmiäni. Sain vihdoinkin kiinni ssiitä pudonnesta tyypistä, olin todella kiinnostunut näkemään kuka se oli. Sen verran sain selville jo veden alla että tämä oli tyttö.

Olin vihdoinkin saanut hukkuvan ylös. Avasin silmäni ja huomasin edessäni suurinpiirtein ikäiseni tytön. "Ei kannata hypätä syvään päähän heti uimataidottomana" sanoin. "Minä olen Kyo Nakamura. Kuka sinä olet?" Kysyin työltä ja otin reunasta kiinni

//sori lyhyys//

Suustani pulpahti kirkas kupla. Siinäkö ne viimeiset ilmat keuhkoistani sitten olivat? Oliko elämäni nyt tässä? Näinkö minä kuolisin, hukkumalla koulun uima- altaaseen? Tilanne oli enemmän kuin paha. Näkökenttäni alkoi vähitellen sumentua, kuin valot ympäriltäni pimenisivät - mutta palasin takaisin tähän maailmaan, kun tunsin jonkun tarttuvan minuun.
En nähnyt, kuka se oli. En edes tiennyt, oliko se tavallinen ihminen vai jokin helvetin olio, joka aikoi vetää minut syvemmälle. Minulla ei ollut varaa vastustella - henkilön toimesta pulpahdin pintaan ja tarrasin välittömästi lähimpään altaanreunaan johon käteni ylsi. Yskin kuin viimeistä päivää, keuhkot vettä täynnä. Minua pyörrytti. Oloni oli kamala. Käännyin kuitenkin varovasti minua pelastanutta henkilöä kohti, huomatakseni tämän olevan nuori poika. Olin ehkä nähnyt hänet ohimennen jossain, mutta en tunnistanut juurikaan muuta.

Pian poika esittäytyikin, sen jälkeen kun oli soimannut minua altaaseen hyppäämisestä. En pitänyt siitä 'torumisesta' - olihan sukellukseni ollut puhdas vahinko. En kuitenkaan uhrannut vihaisille ajatuksellini enempää aikaa, vaan väänsin kasvoilleni hiukan nolostuneen hymyn. Katsoin alaspäin, välttäen pojan silmien kohtaamista. "Aizawa Nana..." Mutisin nimeni hiukan hiuksia pöyhien, olivathan ne litistyneet kastuessaan. Katsahdin lopulta silmiin, ilme hiukan puollustelevaksi muuttuen. "E-enkä minä hypännyt! Liukastuin!" Huudahdin tälle hiukan kiivastuneena.
Tunsin miten poskeni muuttuivat punaisemmiksi. Miksi ihmeessä olin kertonut tapahtuman olleen vahinko? Nyt hän pitäisi minua tajuttoman kömpelönä, enkä sitä kauheasti halunnut. Toisaalta - jos hän olisi elänyt siinä uskossa, että sukelsin tarkoituksella, olisi poika pitänyt minua luultavasti enemmän tai vähemmän tyhmänä. Ja jos kömpelöstä ja tyhmästä pitäisi valita, ottaisin mieluummin kömpelön.

"Ei se mitään, vahinkoja sattuu" Sanoin nauraen ja lähdin uimaan. Minulla oli ainakin energiaa uida allas moneen kertaan ympäri. sehän oli vain noin 25 metriä pitkä. Kun olin uinut jonkin aikaa pysähdyin jälleen Tytön kohdalle ja Kysyin "Haluatko oppia uimaan?". Tulevasta vastauksesta en ollut ihan varma mutta tuon Nana-nimisen tytön olisi hyvä oppia uimaan tulevaisuuttakin ajatellen. Kyo katsoi tätä vielä hetken huomaten myös sen että tyttö oli hieman punastunut aiemmin. Katselin ympärilleni vain huomatakseni että ihmisjoukko oli tuplaantunut. Entistä enemmän pissaliisoja ja nörttejä jotka juttelivat jotain peleihin liittyvää.

//Anteeksi jälleen kerran tämä lyhyys//

Kyoksi esittäytynyt vain naurahti minulle rennosti, lähtien uimaan. Oletin hänen jättävän minut omiin oloihini, mutta jäin silti katsomaan kateellisena pojan perään - hän nimittäin osasi uida. Se näytti sujuvan niin helposti, aivan kuin hän ei ponnistelisi ollenkaan. Irrotin katseeni hänestä ja huokaisin. Huokaisin syvään. Ehkä minua ei oltu vain tarkoitettu uimariksi.
Tarkemmin ajatellen olin hyvin monessa asiassa epäpätevä ja taitamaton - ainoa asia joka minulta tuntui luonnistuvan oli laulaminen. En osannut englantia (vaikka laulaessa ääntäminen sujui) monen muunkaan kouluaineen nojalla, uiminen oli toivotonta edes yrittää, enkä osannut pitää yleensä suutani kiinni. Juosta kyllä osasin, ja nopeasti. Vaan ei se niinkään erityistä ollut.

Äkkiä Kyo kaarsi taas eteeni, kysyen haluanko oppia uimaan. En tiedä, mikä minuun meni - olinkohan vain yllättynyt äkillisestä kysymyksestä - mutta jäin tuijottamaan poikaa hetkeksi aikaa päästämättä inahdustakaan. Kuin en olisi tajunnut kysymystä, tai en vain osaisi vastata. Halusin lyödä itseäni jollain kättä pidemmällä. Olin taas aivan jäissä. "Joo!" Huudahdin lopulta, ja olisin voinut läimäistä itseäni otsaan. Olin kuullostanut aivan liian pirteältä, poika kaiketi piti minua omituisena. "Tai siis... juu... olisihan se ihan mukavaa." Korjasin epätoivoisesti sanojani ja tarrasin altaan reunaan yhä tiukemmin. Vaikka ympärillämme oli paljon hälinää, en jostain syystä kuullut sitä selvästi. Taisin vain olla liian keskittynyt meneillään olevaan tilanteeseen. Oppisin uimaan!

Tyttö jäi tuijottamaan minua hieman oudon näköisesti huudahtaen kuitenkin vastaukseksi "joo" . tyttö kyllä vaikutti mielestäni erittäin oudolta mutta olin tottunut outoihin juttuihin jo perheessäni kuin esimerkiksi isoveljeeni.Vasta ottamani tatuointi näytti saaneen myös kummastusta osakseen mutta en antanut sen häiritä uima-opetustani.

"Ensiksi sinun tulisi päästää irti siitä kaiteesta josta pidät kiinni" sanoin tytölle ja sitten aloin ohjastamaan tätä. "sinun täytyisi potkia jaloillasi ja saman-aikaisesti kauhoa vettä käsilläsi vuoron perään. ensin oikea ja sitten vasen, koikeilehan". Itse menin pois tytön tieltä. osa ihmisistä tuijotti meitä ja tämä alkoi pikkuhiljaa ärsyttää minua, mutta tiesin etten saisi menettää malttiani.
Kärsivällisyyttä todellakin tarvittiin uimavalvojana joksi kyo oli halunnut tulla.samassa liikunnanopettaja käveli sisään pukuhuoneeseen "Hemmetin pervo" sanoin hiljaa katsoen liikunnanopettajaa joka tuijotti ympärillä olevia tyttöjä. "Tulin vain tarkistamaan että kaikki on kunnossa" liikunnanopettaja sanoi rauhallisella äänellä. tuota oli vaikea uskoa sillä tuo vanha pervo olitiin jo aiemmin yllätetty tirkistelemässä tyttöjen pukuhuoneessa. Liikunnanope katseli ympärlleen huomaten vain lisää vähäpukeisia tyttöjä. Yhtäkkiä Liikunnanopen nenästä tirskahti verta joka oli vielä selvä merkki siitä että hän ei ollut täällä turvallisuussyistä. Mies lähti nolona puikkelehtimaan vessoille.